Suomessa skeittibisnes on taloudellisesti hankalaa, erittäin suhdanneherkkää ja useimmiten vieläpä melko tuottamatonta. Näin on ollut jo pitkään ja suomalaisen skeittikulttuurin kivijalat (usein myös konkreettisesti), skeittikaupat ja kotimaiset brändit, ovat jo tovin olleet ahtaalla. Ahdingosta kertoo ehkä parhaiten se, että viimeisen muutaman vuoden aikana useampi pitkän linjan skeittikauppa on joutunut sulkemaan ovensa lopullisesti. Lapun luukulle ovat pistäneet niin Union Five, Ponke’s kuin Real Dealkin. Kysymys: olisitko uskonut kymmenen vuotta sitten, että vuonna 2025 todella luet edellisen virkkeen? Itse en olisi.

Kauppojen kanssa käsi kädessä kulkevat, kuten ovat aina kulkeneet, skeittimerkit. Symbioottinen suhde koskee niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin brändejä, niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina. Pulleat vuodet ovat pulleita sekä kaupoille että brändeille, mutta niin ovat laihatkin. Jos ei ole skeittikauppoja, minne skeittimerkit saavat tuotteitaan myyntiin? 

Suomalaisen skeittikulttuurin erikoisuus kansainvälisesti tarkasteltuna on ollut vahva kattaus omia, suomalaisia skeittimerkkejä. Ruotsalainen ystäväni Aron Buzas ihmetteli vuosia sitten tätä ja kertoi, että Ruotsissa miltei kaikki sponsoroidut skeittarit vetävät kansainvälisille merkeille ruotsalaisen distribuuttorin kautta. Joku saattoi esimerkiksi vetää “Ruotsin Creaturelle” ja niin edelleen. 

Suomen mallissa sen sijaan kovimmat skedeejät ovat perinteisesti vetäneet suomibrändeille, ainakin siihen asti kunnes ammattilaisdiilit ovat vieneet maailmalle. Suomibrändeillä onkin oleellinen rooli, ei pelkästään suomalaisen skeittikulttuurin kehittymisen, vaan oikeastaan sen koko olemassaolon kannalta. Mikä olisikaan suomalaisen skeittikulttuurin tila ilman aktiivisia kotimaisia skeittibrändejä? Olisiko Suomessa nykyisenkaltainen skeittiskene ja skeittauksen taso ilman Tikaria, Häppäriä, Astetta, Seven Inchiä, Kuosia, El Rio Grindiä, Melodicaa, Perusta ja monia muita – Controlista puhumattakaan? Entä järjestettäisiinkö Helrideä tai SM-kisoja ilman suomibrändien vuosikymmenien duunia?

Vuosien saatossa suomalaisia skeittibrändejä on tullut ja mennyt keskimääräisen elinkaaren ollessa tyypillisesti melko lyhyt. Uusi dekkimerkki on helppo perustaa, mutta todellinen jatkuvuus, pitkäjänteinen ja ennen kaikkea relevantti toiminta sekä eteenpäin puskeminen vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen, on kokonaan toinen juttu ja kaikkea muuta kuin helppo rasti. Sellaisia firmoja on jäljellä Suomessa vain muutama, joista yksi on Tikari Skateboards. Vuonna 2003 perustettu Tikari tekee edelleen dekkejä, sponsoroi skedeejiä, puskee ulos leffoja – ja samalla eteenpäin koko suomalaista skeittikulttuuria.

Tikarin tuorein leffa, Video Filth, sai ensi-iltansa perjantaina 8.8.2025 Rekolan Kinossa, Vantaalla. Kävin paikalla aistimassa tunnelmaa, katsomassa (erittäin kovan) leffan ja haastattelemassa paikalle sankoin joukoin vaeltaneita skeittiretkuja leffasta sekä skeittileffojen tulevaisuudesta. Nöyrä kiitos ja hatunnosto Tikarilaisille kun jaksatte puskea ja tehdä leffoja – ja vieläpä tarjota ensi-iltoja meidän muidenkin iloksi!

Tuskin olen saanut fillarin parkkiin Kinon pihalle kun jo törmään Vantaan omaan poikaan, Väisäsen Viliin. Vili on juuri katsonut leffan ensimmäisessä näytöksessä ja siemaileee leffan jälkimainingeissa tyytyväisen oloisena virvoikettaan. Nappaan Vilin heti haastatteluun.

Moro Vili! Mikä fiilis leffasta?

Hyvä fiilis, Skedefiilis. Leffa täytti kaikki odotukset. Mä tykkäsin tosta tavallaan parttirakenteesta, koko leffa oli rakennettu tosi toimivasti. En osannut odottaa tota, mutta se toimi tosi hyvin. En paljasta nyt enempää koska jätkä ei oo vielä nähny sitä…

Mikä merkitys sun mielestä on sillä, että edelleen tehdään skeittileffoja?

No ensinnäkin se tuo porukkaa yhteen. Sen lisäks leffat antaa ihmisille hyvää tekemistä ja ehkä jonkinnäköisiä tavoitteitakin. Emmätiiä, se on vaan kulttuurille hyväks.

Nähdäänkö tulevaisuudessakin vielä kokopitkiä leffoja vai eletäänkö nyt lopun alkua siinä suhteessa?

Mä näkisin että siinä saattaa tulla joku pieni suvantovaihe, mutta ei se tuu häviämään kokonaan. Kyllä skedeleffojen ensi-illat tulee tulevaisuudessakin olemaan ihan relevantti asia, näin mä uskon.

Leffateatteriksi muutetun vanhan työväentalon nurkalta löydän kaksi nuorta miestä, jotka tietävät skeittileffoista ja videokuvauksesta ylipäätään enemmän kuin minä ja sinä yhteensä, nimittäin Jarssin ja Artun. Kaveruksista huokuu raukeus, jonka vain hyvä skeittielokuvaelämys voi aiheuttaa.

Terve mieheen! Minkälainen fiilis jäi leffasta?

Jarssi
Oli upea kokonaisuus – ja nyt tekis mieli hypätä skeittilaudan päälle.

Arttu
Joo, leffa oli tosi hyvä. Tosi hieno kokonaisuus, musat oli hyvät, leikkaus oli ihan tosi hyvää ja niinku tosi vaikeeta skeittausta. Tosi hyvä. 

Vastasiko leffa odotuksia – vai oliko niitä?

Jarssi
Oli kiva mennä katsomaan leffaa ilman odotuksia.

Arttu
Mä sanoisin että vastasi odotuksia sillä tavalla et se oli Tikarin leffa, mutta samalla se myös ylitti ne odotukset. Laatu oli parempaa kuin mitä odotin.

Eletäänkö skeittileffojen lopun aikoja? Miten näette skeittileffojen tulevaisuuden?

Jarssi
Mä uskon, että Suomessa skeittikulttuuri tulee elämään tällä tavalla ajasta ikuisuuteen. Jotenkin täällä on niin vahva tekemisen meininki ja jengi myös käy näissä leffaensi-illoissa. Niinkuin nytkin justiinsa alkamassa loppuunmyyty näytös. Aika upeeta. 

Arttu
Mä sanoisin myös että kyllä todellakin tulee elämään, tää tän kaltainen leffakulttuuri. 

Mä vietin tässä itseasiassa yhden päivän katsomalla Youtubesta irrallisia skeittipartteja ja huomasin, miten kaikki katoo tavallaan samalla sekunnilla kun mä katon ne, niinkuin mun mielestä. Mun mielestä sille yksittäisten parttien meiningille on kasvamassa sellanen vastareaktio, et jengi haluu tehdä kunnollisia, kokonaisia leffoja. Leffoja, joille voidaan järjestää tän kaltaisia ensi-iltoja, et mä uskon et se todellakin nousee taas. Tällaset oikeet leffat jää myös elämään paljon pidempään, ne kestää aikaa. 

Jarssi
Ja tällaset leffat pääsee nimenomaan oikeuksiinsa täällä, oikeessa leffateatterissa.

Arttu
Mua ei enää jännitä leffojen säilymisen puolesta, mut ennen kyllä jännitti. Ne on taas tulossa, eikä pelkästään Suomessa vaan maailmallakin. Nykyään taas näkee pidempiä leffoja, ne on kyl nousemas takas.

Movie time! Lepiltä ja Onnilta en ehtinyt valitettavasti kysellä leffasta mitään, mutta ne olis varmaan sanoneet että leffa oli ihan vitun kova ja Herkon bluntti ihan sairas. Onni ja Lepi osaa myös haipata näytöksen aikana – oikein ajoitettu meteli kertoo kunnioituksesta leffaa ja sen tekijöitä kohtaan. Hyvä äijät!

Myöhemmän näytöksen jälkeen teatterin ulkopuolella on jo kesäilta hämärtynyt ja piha täyttynyt puheensorinasta, taivaalle sinisenä kohoavista savukiehkuroista ja iloisista naamoista. Papoa ja Eliasta hymyilyttää siinä määrin, että nykäisen molemmat mikrofonin ääreen.

Yo! Mikä fiilis leffasta?

Papo
Erittäin hyvä fiilis. Semmonen ensiajatus, joka jatkui koko leffan oli että “Mitä vielä??” Semmoinen tietty odottava jännitys piti otteessaan koko leffan ajan.

Elias
Mä ajattelin suoraan sanoen etukäteen, että nuoriso on varmaan vanhentunut, mutta jokainen vetäjä nostikin tasoaan edellisestä leffasta ja koko ajan yllätti. Rimpan, Maltion ja Herkon matskut esimerkiksi tuli ihan puun takaa, todella kovia matskuja. 

Ajattelin tulla kattomaan leffan vähän niinkuin kulttuurin tukemisen takia, mutta lopulta olinkin ihan että “Oho!”. Leffasta tuli sellainen skede- ja kuvausfiilis itelle, että ens kesänä jos selkä on kunnossa niin täytyy itekin kuvailla taas kunnolla!

Papo
Tuli todellakin skeittifiilistä. Kolme vuotta ollut itellä tässä skeittauksen suhteen aika hiljaiseloa ja tänä kesänä ekaa kertaa kierrelly spoteilla, leffa inspiroi. 

Mitäs luulette, eletäänkö nyt skeittileffojen lopun aikoja vai tullaanko tulevaisuudessakin näkemään vielä kokopitkiä skeittileffoja?

Papo
Tullaan näkemään, kyllä. Pohjois-Haagan parkilla justiinsa törmäsin johonkin juniori-äijään, joka oli itseasiassa ostanut Eliakselta vanhan kameran ja kertoi, että olivat kuvaamassa toista kokopitkää kaverileffaa. 

Tästä kohtaamisesta tuli fiilis, että skeittivideoita tullaan tekemään vielä. Vaikka samalla täytyy sanoa että kyllähän näihin leffoihin liittyy tällainen vanhojen ukkojen nostalgia, mutta varmasti skeittileffat tulee säilyttämään tulevaisuudessakin oman lokeronsa skeittikulttuurissa.

Kuuntelin muuten jokin aika sitten puheohjelmaa, jossa tekoälytutkija kertoi, kuinka tekoäly tuottaa ilmiön, jossa käsin tekeminen ja perinteiset jutut nousevat pintaan. Kyllä mä nään skedeleffat ja muut perinteisen formaatin jutut osana tätä – just tän illan kaltainen meininki on se, mitä tullaan jatkossakin kaipaamaan: ollaan kylätalolla isolla porukalla katsomassa kavereiden skeittileffaa, ollaan jonkin todella konkreettisen asian äärellä kasvokkain, ihmisten seurassa. Tietynlainen paluu juurille on tapahtumassa ja sitä kautta skeittileffojen tekeminen, kuvaaminen ja katsominen tulevat jatkumaan. Skeittileffat on tulevaisuuden vinyylilevyjen keräilyä.

Jokainen skeittari tietää, mitä tarkoittaa jos joku spotti on “Tikari-Spotti”. Mikä Tikarin merkitys brändinä on suomalaiselle skeittikulttuurille teidän mielestä?

Elias
Tikari säilyy jatkossakin vahvana alakulttuurina, myös skeittiosastolla.

Papo
Meikän kaapista löytyy Seven Inchin, Osiriksen ja Real Dealin paidat – ja myös Tikarin. Brändinä Tikari on erittäin vahva siis!

Papon ja Eliaksen vieressä rupattelee Kontulan halliltakin tuttu Eemi sekä korsolaistunut Joni Laurinen. Molemmat suostuvat ilomielin haastateltaviksi, mutta kun mikrofoni käynnistyy, Eemille tulee velvollisuuksia – joku kaveri tarvitsee akuuttia huolenpitoa kulman takana, joten lähimmäisestään välittävä Eemi poistuu haastattelupisteeltä kovasti pahoitellen. Haastelemme siis Jonin kanssa.

Mikä fiilis leffasta?

Olin hämmentynyt ja iloinen, koska niinkuin Tikarin leffasta saattaa odottaakin, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tulee. Se on itseasiassa yks nautinnollisimmista asioista näissä leffoissa, yllätyksellisyys. Yllättävä leffa.

Eletäänkö skeittileffojen lopun aikoja? Miten näet skeittileffojen tulevaisuuden?

Mä en usko että nyt tehtävät leffat on viimeisiä mohikaaneja – uskon ja toivon että leffoja tullaan tekemään myös tulevaisuudessa. Mutta kyllä sellaista liikehdintää on nähtävissä erityisesti nuorempien skedeejien keskuudessa, että se tulee muuttumaan. En usko että sellaisia puolitoistatuntisia kokopitkiä leffoja tullaan juurikaan tulevaisuudessa näkemään  – en sano ettei ikinä, muttei kauhean usein kuitenkaan. 

Välillä kuullu joistain nuoremmista skedeejistä, että ne on ihan ihmeissään jos joku säästää klippejä. Että mitä ihmettä, miten niin säästetään klippejä? Ettei kaikki meekkään suoraan Instagramiin, sitä pidetään ihmeellisenä. En kuitenkaan usko että kokopitkät skeittileffat kokonaan kuolee. 

Mikä merkitys skeittileffoilla on sulle ja toisaalta skedekulttuurille laajemmin?

Skedeleffat on kivoja projekteja, niiden parissa on kiva puuhailla ja pähkäillä. 

Monet leffat on ollut mulle isoja inspiraation lähteitä, kun näkee muiden skedeystä. Skedeleffat voi olla aika paljon kaikenlaista – ne voi olla urheilusuorituksia ja ne voi olla taidetta. Tekijöidensä näköisiä. Vähän ku muusikko tekee albumin ni skedeejät tekee leffan, näin niinkuin kansankielistettynä.

Tikarin Sampolla on pitänyt koko illan kiirettä ja hihastanykijöitä sekä selkääntaputtelijoita piisaa, kuten kuuluukin. Vahtimestarin jo sammutellessa teatterin valoja pääsen vihdoin Peuralan juttusille.

Tikarin tiimiläinen, team manager ja kuvaaja Samuli Peurala, monesko Tikarin leffa “Video Filth” on ja kuinka pitkään leffaa tehtiin?

Tätä tehtiin aika tasan kolme vuotta, aloitettiin kuvaamaan leffaa kesä-heinäkuussa 2022, aika pian Solarin (Tikarin edellinen leffa) jälkeen. Tätä leffaa varten tehtiin kolme Ruotsi-touria: ensin Tukholmassa ja siinä lähimmät kaupungit autoilla kierrellen.

Kahtena seuraavana kesänä otettiin pyörät mukaan kun havahduttiin ensinnäkin siihen,miten hyvä skeittikaupunki Tukholma on ja toisekseen siihen, ettei siellä autolla tee hittojakaan. Kämppä viikoksi Tukholmasta, pyöräillen kiertelyä, oppaina Mario ja Vincent (Huhta) – siinäpä se. Vincent etenkin tiesi mistä me tykätään ja osas näyttää meidän tyyliset spotit, iso kiitos siitä.

Mä en todellakaan muista monesko Tikarin leffa tää on, koska laskentatapojakin on niin monenlaisia. On täyspitkiä ja sit me ollaan tehty niitä kaupunginosaleffoja, joissa ollaan kierrelty intensiivisesti vain yhdessä kaupunginosassa ja kuvattu siellä. Kaupunginosapätkien avulla on tavallaan pidetty vähän taukoa kokopitkistä projekteista. Seuraavaksi tarvis varmaan taas vähän jotain sellaista kevyempää, koska nyt ollaan tehty kaksi isoa leffaa peräkkäin. 

Hypätään leffasta hetkeksi Tikarin taustatietoihin niin saadaan vähemmän perehtyneetkin lukijat kärryille. Tikari alkoi siis aikoinaan Laminan omana merkkinä, mutta mikä Tikarin tämän hetken status on? Onko Lamina vielä mukana kuvioissa?

Lamina on edelleen mukana. Aarni (Markus) myi Laminan Shreddingtonille ja niillä on edelleen Lamina brändi siellä ja sieltä me myöskin haetaan edelleen kamaa. Mutta uusimpia tuotteita ei oo vielä tilattu, mutta eiköhän sieltä kohta laiteta tilaus vetämään ja pyrin auttamaan siinä hommassa. Varmaan pitää mennä pitämään joku bisnespalaveri uusien omistajien kanssa… 

Mutta on ollut siis puhetta, että kaikki jatkuu niin kuin ennenkin omistajanvaihdoksesta huolimatta. 

Mulle sä oot aina ollut sellainen Mr Tikari, joka tekee kaikkea mahdollista Tikarilla. Mikä sun toimenkuva Tikarilla oikeesti on?

Mä oon ollu kuvaaja ja tiimiläinen ties miten pitkään.. Team managerin ominaisuudessa mä oon myös antanut itselleni potkut tiimistä kaks tai kolme kertaa sillä ajatuksella, että ottakaa te muuta näitä lautoja ilmaiseksi – mä käyn töissä ja mä voin maksaa näistä, ja te ootte nuoria. 

Kyllä mä koitan aina välillä heittää palloa muillekin, että tehkää ihmeessä jotain, itellä kun ei aika meinaa enää riittää. Esimerkiks tänä vuonna, viimeiset kaks kuukautta mä oon ollu keikoilla; soittamisen lisäksi mä roadmanageroin meidän bändiä ja hoidan muita bändiin liittyviä juttuja. Skeittitiimistä se homma eroaa siinä mielessä, että se bändi on ihan oikea yritys kuitenkin, skeittitiimin manageroinnista ei kukaan maksa mitään. Bändihommissakin teen monenlaista: hoidan varastoa, suunnittelen teepaitoja, huolehdin yhdessä bändikaverin kanssa siitä et meillä on tavaraa myynnissä ja sit mä myyn sen tavaran. Mä oon siis kiertävä paitakauppias ja välillä iltaisin myös varastotyöntekijä. Ja sit siihen liittyy sekin että käyn kerran pari viikossa tunnin lavalla jumppaamassa ja soittamassa bassoa.

Puhutaan vähän tuosta manageroinnista kun itelläkin on siitä jonkin verran kokemusta. Ootko kova perseelle potkija? Tarviiko Tikarin tiimiläiset sellaista?

Toisaalta tää on vasta 720p, ettei menty ihan syvään päähän vielä ton laadun kanssa. Tää oli eka leffa, jossa itellä on tollanen kamera ja se oli kyllä itelle sellanen juttu, joka potki mua eteenpäin. Mietittiin et mites jos tehtäis ihan samalla tavalla ku edellinen leffa. Et ainoastaan kamera vaihtu periaatteessa, ja se ettei kuvattu missään Stadin ulkopuolella (paitsi Ruotsireissut). Kyllä mua motivoi se kun kamera vaihtui ja tuli vähän erilaista jälkeä. 

Iiro nyt on nuorimpana käyny sellasen kovan koulun kyllä, et sitä on kyllä aika rajustikin perehdytetty Tikarin kuvausmentaliteettiin. Iiro joskus mulle sano että “ku sulle ei mikään riitä”. Ja sit mä oon silleen, että toi kuulostaa kyllä aika rajulta, pitäsköhän tässä katsoa itserään peiliin.  Mut onhan tässä sellanen kuvitelma vuosien saatossa syntynyt, että välillä näkee skeittaajaa paremmin, missä kunkin kykyjen rajat oikeesti on. Esimerkiks tossa leffassa oli se bäkki 5-0 bäkkilipslide sellaseen ylös-alas-kurbiin. Iiro oli alunperin tekemässä bäkki 5-0 siihen, johon mä totesin että “et muuten tee – sä teet 5-0 bäkkilipin siihen”. Iiro vastasi, ettei se osaa koko temppua. Meni jossain kymmenessä minuutissa.

No se vähän riippuu. Jossain vaiheessa jengi vähän laiskotteli niin Herkko sitten totesi että Sampo on aktiivisin tiimiläinen, koska mä kävin aika paljon itekseen skeittaamassa kun muut ei lähteny kuvaamaan. Nyt mulla ei valitettavasti ollut henkisiä resursseja järjestää esimerkiks touria bändikiireiden takia, mutta osa kävi sitten Hakasen tourilla.

Näin kuvia Uolevin tourista myös..

No se on vielä ihan eri touri sitten, siellä ei tainnu olla Tikarilaisia edes kyllä mukana.

Mä näin kyllä Arsista (Keva) siellä jonkun kuvan?

Arsi ei oo ollu Tikarilla melkeen kymmeneen vuoteen, heh!

Hahaa, okei, hyvin mäkin oon perillä! No tästä päästäänkin taas leffaan kun siinäkin oli paljon possea ja vähän sellainen frendileffankin fiilis. Onko Tikarilla kuitenkin tiimi olemassa?

On Tikarilla tiimi. Nyt kun tapahtui toi omistajanvaihdos niin mä oon toimittanu niille omistajille ihan listan, että kelle kaikille tulee ilmaista kamaa ja tiimialennuksia. 

Vieläkö Salminen (Toni) on mukana?

Ei Salminen oo ollu mukana viiteentoista vuoteen. Se jätti Tikarin meille silloin 2008 jo. Salmisen vika juttu oli se, että se rekrytoi Penan Tikarille ja nyt Penakaan ei oo ollu tiimissä enää pariin vuotee. Toni kyllä teki meille grafiikan pari vuotta sitten ja me kuvattiin siihen pieni pätkäkin, minkä toteutuksesta oon edelleen tosi ylpee.

Tossa kun kierteli ja jutteli jengin kanssa niin moni sanoi, että skedeyksen taso yllätti tässä leffassa ja oikeestaan kaikki vetäjät nosti tasoaan edellisestä leffasta. Onko managerilla selitystä tällaiselle tason nostolle?

No sitä pitäis kyllä kysyä jokaiselta skedeejältä itseltään. Mä oon ainakin löysentänyt omaa toimintaani kuvaustilanteissa, mä en enää piiskaa jengiä samalla tavalla kuin jossain vaiheessa. Jengi on motivoitunu itsestään. Solar oli kuitenkin ehkä Tikarin paras leffa ja siitä ja siinä mukana olemisesta moni sai selkeesti motivaatiota. Sit kelattiin vaan silleen et tehään uus leffa, samalla konseptilla paitsi että nyt se kuvataan HD:lle – nyt näkyy viel tarkemmin! Kyllä sen tason noston takana oli varmaan sellanen kollektiivinen motivaatio vaan puskea.

Se oli nimittäin sanonut aikaisemmin, että se oli tehnyt sen Kontulan puulilla, niin mä kelasin että kyllä se menee sitten tohonkin kurbiin. Ländättyään Iiro vaan kysy että mistä mä tiesin että se pystyis tehä sen. Mä sanoin että “mä oon kuunnellu sua”. 

Tossahan puhuu selkeästi nyt oikea team manageri. Jokisen Ville (Porin Jokinen) oli samanlainen – se ties aina mua paremmin, mitä mä pystyin tehä ja sit se ehdotti trikkejä sen mukaan.

Joo, totta kai, noin se menee. Se on myös sellaista henkisen valmentajan hommaa. Joskus aikaisemmin oon myös ehkä vähän raskaastikin etukäteen editoinut pätkiä siihen tyyliin, että tota ei kannata tehdä koska toi ei mee leffaan. Mutta siitä on kyllä jo tosi kauan aikaa. Sittemmin laskin sitä rimaa – mun mielestä kannattaa kuvata alkuun jotain, jotta on jotain josta sitten jatkaa ja pistää paremmaksi. Siitä tulee myös parempi mieli kun on jo joku trikki nauhalla, vaikka helpompikin.

Kyse on tavallaan psykologisesta tuottamisesta. Se on keskustelua kuvaajan ja skedeejän välillä. Iiro on niin nuori, että mä oon tarkoituksella ollut tosi varovainen sen kanssa että miten paljon sitä voi puskea. Mä oon kuitenkin ikäänkuin ylemmässä asemassa tai jopa auktoriteetti managerina, enkä haluu tietenkään käyttää sellaista asemaa väärin. Ollaan paljon juteltu tempuista ja oon aika paljon varmistellut: ootsä ihan varma että sä haluut tehä ton? Ja muistuttanut, ettei oo todellakaan pakko yrittää jos ei tunnu siltä, vaikka oltais tultu spotille ihan vaan sitä tiettyä juttua varten. Jos ei tunnu siltä, älä yritä – se on se mun viesti nykyään. 

Meillä jäi Iiron kanssa yks temppu tekemättä tähän leffaan ja se on niin sairas, et mä oisin halunnu itelleni sellasen vastuuvapautuskaavakkeen, vaikka Iiro siinä kohtaa olikin jo täysi-ikäinen. Sellanen iso kinkkireili, jossa käytiin alkukesästä, eikä se tosi hyvistä yrityksistä huolimatta tullu se juttu. Sit oli puhetta että käytäis vielä uudelleen, mutta se sitten jäi. Että tollasiin juttuihin ei kyllä pysty, eikä halua ketään liiallisilla kyselyillä painostaa, ne on niin sairaita juttuja että ei kannata.

Sit taas joku Herkko on sellainen, että sen kanssa on vaikee kommunikoida noin niinkuin muuten. Jos se sanoo että “kyllä, olen tulossa” niin sitten se on tulossa. Kaikki sellanen puolittainen “vois käydä vähän…” kannattaa unohtaa, kun siinä todennäkösesti pitää kuitenkin kohta jo lähtee hakemaan pyörään jotain osia toiselta puolellta kaupunkia (nauraa hyväntahtoisesti).

Hyvä kun otit Herkon puheeksi! Miten Herkko suhtautui tähän HD-formaattiin? Se ei aikanaan nuorena miehenä tykännyt hirveesti skeittauksen kuvaamisesta puhelimella..

No ainakaan se ei oo kehdannut mulle mitään poikkipuolista sanoa HD:sta jos sillä on sitä vastaan jotain ollut. 

Herkko on tosi ehdoton kyllä ja ehdottomuus kuuluu nuoruuteen, se on tosi Ok. Mä oon ite ollu ihan helvetin ehdoton nuorempana. Ehdottomuudesta tulee näkemystä myös. Ei olla kyllä käyty Herkon kanssa mitään keskustelua formaatista, pitäs kysyä siltä itseltään tästä asiasta. (Myöhemmin seuraavana päivänä Sampo lähettää viestin, jossa kertoo, että Herkko on ollut pelkästään fiiliksissä HD-matskuista toim.huom.)

Nikkiseltä (Juha) kuulin just palautetta, että tää leffa ois kuvattu paremmin kuin edellinen. Se oli hauska kuulla. 

Jotta tää haastis ei ois liian selkeä niin poukkoillaanpas vielä takaisin Tikariin ja Tikarin meininkiin. Jos mietitään suomalaista skeittiskeneä, niin miten Tikarista on pystynyt tulemaan suomalaiseen skeittaukseen jopa käsite? Ei oo olemassa esimerkiks Häppäri-spotteja tai mitään muitakaan, mutta jokainen tietää mikä on Tikari-spotti. Miten se on mahdollista?

Niin no. No esimerkiks sillon kun Tikari alkoi, ja itseasiassa vähän aikaisemminkin, esimerkiksi ite oon kompensoinut paskoilla ja oudoilla spoteilla sitä etten oo ollut niin hyvä skedeemään kuin jotkut muut joillakin muilla brändeillä esimerkiks. Oma visio kehittyi siihen suuntaan, että mitä kaikkea kaupungilta löytääkään. Samaan aikaan muilla Tikarin tiimiläisillä on ollut samanlainen visio siitä skedeyksestä ja se on tavallaan ruokkinut itse itseään se tietynlainen skedetyyli. Tikarimaisella skedeyksellä on sen verran pitkä historia, että se tulee ikäänkuin itsestään nykyään, tapa katsoa skedeystä ja spotteja.

Tikarille siis hakeutuu tietynlaiset tyypit ja toisaalta Tikari myös hakee tiimiin tietynlaisia skedeejiä?

Kyllä kyllä. Kukaanhan ei oo Tikarille koskaan hakemalla päässyt, ei tosin varmaan millekään muullekaan merkille, et kyllä me ollaan aika pitkään aina tarkkailtu meidän mielestä sopivia tyyppejä. Esimerkiks Iiron mä oon bongannu SM-kisoista – et kyllä kisoissa kannattaa käydä. Mä näin siellä SM-kisoissa ku se teki helvetin hienon hurricanen, se riitti mulle. Mä panin nimen silloin muistiin ja se oli siellä muistissa joku kolme vuotta. Sit tarkkailin jotain sen matskuja ja partteja sen aikaa ja sit lopulta Instaan tuli niin kovia juttuja et laitoin vaan viestiä että “saisinko sun numeron, mä soitan sulle.”

Herkko puolestaan kävi meidän Hesa Cupissa ja se oli pitkään meillä kiikarissa, mut se veti aina jollekin muulle, ni siks siinä kesti niin pitkään. Meillä on myös Tikarilla sellanen periaate, ettei muilta merkeiltä pöllitä vetäjiä. Paitsi Arsia mä yritin joskus Melodican aikaan kosiskella. Sit se sai lopulta Melodicalta potkut, ni sit se soitti mulle että onko tarjous vielä voimassa. Ja olihan se, tervetuloa vaan. 

Palataan lopuksi vielä skedeleffoihin. Eletäänkö me tällä hetkellä lopun aikoja kokopitkissä skeittileffoissa, ollaanko me viimeisiä mohikaaneja, jotka ylipäänsä tekee pitkiä leffoja?

No kyllä nuoretkin tekee vielä leffoja, oon jonkun verran törmännyt junnujen tekemiin leffoihin Youtubessa, jotain kaverileffoja maakunnista esimerkiksi on näkynyt. Sitä samaa 2000-luvun alun kaverileffameininkiä sillä erotuksella, että kamerat on paljon parempia. On ollut ilo kattoa jostain pikkukaupungeista tulleita leffoja. Et kyl niitä on ja Stadissakin nuorempien kuvauscrewejä näkyy.

Mä uskon että kyllä se leffojen tekeminen tulee säilymään ja sellasta nuorisoakin löytyy, joita kiinnostaa pidempien leffojen tekeminen. Ettei kaikkea laiteta Instaan vaan säästetään ja kuvataan kokopitkää. Ja onhan se vallalla kuitenkin myös tuolla skedeindustryssä, et kyllä sieltä tulee uusia leffoja ja niitä katotaan.  

Mikä merkitys skeittileffoilla on sun näkemyksen mukaan skeittikulttuurille?

Aina kun sä meet kattoo skeittileffaa, ni sä haluut siitä skeittifiiliksen. Jokainen joka kattoo leffan, tai näin mä ainakin toivon, kattoo sen sen takia, että se sais siitä skeittifiiliksen. Ja sit ne on tietysti erilaisii leffoja mistä itse kukakin saa fiilikset. Kyllä skeittileffoilla on iso merkitys.

Skeittileffa on myös tietynlainen aikakapseli skeittikulttuurista. Ja skeittareille sillä kuka teki mitä ja mihin, on vielä todellakin merkitystä.

Mulle henkilökohtaisesti spottien löytäminen on todella siistiä samoin kuin sen näkeminen kun muut ylittää itsensä ja voin auttaa siinä. Oma skedeys on ikääntymisen myötä vähän laantunut siinä määrin ettei pysty tekemään kaikkia juttuja, jotka silmä vielä näkee tehtäviks. Mä oon jatkanut sitä mun fiiliksen hakemista sillä, että mä oon ollut siellä kameran takana ja kuvannut. Kuvaamisesta saa myös tosi isot fiilikset, siinä pääsee samaan tunteeseen kuin skeitatessakin. 

Mikä sua motivoi vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen skedeemään ja kuvaamaan?

Niin, mä oon 25 vuotta asunut Stadissa ja skeitannut ja kuvannut skeittileffoja koko sen ajan. En mä enää ees tiedä mikä mut pitää tekemässä tätä samaa juttua. Ei mun oo tarvinnut motivoida itteeni mitenkään tähän, aina siellä on se motivaatio tehdä ja kuvata ja kierrellä. 

Enemmän mulla ois ollu aikaa kuvata kuin mitä jengi on päässyt kuvattavaksi, näin siitäkin huolimatta että mulla on bändihommat ja kaikki muut vielä päälle. Ja kuten sanoin, jos jengi ei oo päässyt kuvaamaan niin mä oon mennyt sitten itse skedeemään. Välillä mä oon skeitannut tosi paljon just sen takia, koska mitä muutakaan sitä sitten tekis? Joka kierroksella sitä aina miettii että miks mä tätä teen ja sit kun tuolla jossain kökkii kuvaamassa, niin kyllä sitä välillä miettii että onks tässä järkeä? 

Välillä mietin että oonks mä vanha ja sit toisaalta että mikä normi mua ajais tekemään jotain muuta? Tätä mä osaan tehdä kohtuullisesti vähintään ja tää antaa mulle aika paljon, jollain tasolla mä oon kotonani kun mä kuvaan skedeemistä. 

Vielä viimeinen: Miltä Tikarin tulevaisuus tällä hetkellä näyttää?

Mä en tiedä oikeesti yhtään. Mun pitäs selvittää noi bisneskuviot tämänkertaisilta viuluministereiltä, mutta tässä kohtaa mä en osaa sen tarkemmin sanoa. Meillä on jotain tyyppejä keitä ollaan katottu et ois kiva pyytää tiimiin, mut ei olla vielä pyydetty kun ei vielä oikeen tiedä tilanteesta. Pitää kattoo rauhassa. Se, miten bisnes lähtee vetämään ja miten aktiivisia tekijöitä porukasta löytyy, määrittelee tietysti paljon tulevaisuuttakin. 

Onhan se fakta, että jossain vaiheessa jonkun muunkin kuin mun pitää alkaa kuvaamaan. Aika ei tuu todennäköisesti riittämään ja sitten toisaalta haluu varmaan käyttää sen liikenevän ajan skeittaamalla jos joku muu asia työllistää enemmän. Tekijöitä tarvitaan. 

Kauan on tehty ja ihan hyvin on tehty. Ja kaupallisista tahoista me ollaan varmaan eniten tehty leffoja! Ja ne on ihan hyviäkin, että jos jostain on ylpeä niin siitä tekemisen jatkuvuudesta, että ollaan näin pitkään tehty leffoja ja oltu olemassa.

Mun tekemiseen on vaikuttanut eniten Control ja Dogit, niillä on kova legacy edelleenkin. Se oli päräyttävää kun muutti aikanaan Stadiin ja näki ne Controlin leffojen spotit omin silmin. Sieltä on tullut se inspis Tikarillekin niihin spotteihin – ne Controlin spotithan oli osa ihan paskoja. Tää on seikka, jota ei oikeesti edes tajuta, eikä sitä olla mitenkään alleviivattukaan. Silleen et “ai tässä on näin paska flätti, ai tässä on näin paskat vauhdit”. 

Suurin osa niistä Controlin leffojen spoteista on kyllä ihan Tikari-spotteja oikeesti, osa niistä on ihan älyttömän paskoja. 

Loppuun vielä kiitokset?

No kyllä Tikarin puolesta menee iso kiitos Markus Aarnille ja aiemmille rahoittajille, jotka pitkään maksoi ja mahdollisti toiminnan rakkaudesta lajiin. Samoin Shreddingtonille tiimin vastaanottamisesta, joku muu tahoha olis helposti näyttänyt ovea kaikille. Koko tiimille (entiset ja nykyiset). Ja Jussille tietenkin kiitos upeasta editistä.

Kiitos Sampo!

Ps. Siitä skeittikauppojen ja merkkien ahdingosta: Osta suomimerkkejä ja asioi kotimaisissa kaupoissa. Ehkä tiesitkin tämän, mutta kunhan nyt muistutin.

Teksti ja Kuvat: Nikke